Niissä kolmessa luomessa, jotka leikattiin pois ihotautilääkärin suosituksesta, ei löytynyt melanoomaa. Kävin kesällä vielä leikkauttamassa vasemmasta kädestä pois luomen, joka oli pelottavan yhdennäköinen melanoomaluomeni kanssa. Siitäkään ei löytynyt pahanlaatuista. Rauhoituin. Minulla on ihana työterveyslääkäri, hän leikkaa pois kaikki luomet, jotka vaivaavat mieltäni, ja jotka itse haluan pois. Tuntuu hyvältä tietää, että voin kääntyä hänen puoleensa aina kun joku luomi alkaa ahdistaa.

Kävin lokakuussa puolivuotiskontrollissa ihotautilääkärillä. Viikkoa ennen käyntiä huomasin vasemman peukalon kynnen alla tumman muutoksen. En mielestäni ollut loukannut sormea, joten tietysti huolestuin. Ajattelin näyttää sitäkin ihotautilääkärille. Valokuvasin sormea päivän välein nähdäkseni muuttuuko se jotenkin. Onneksi koko tumma läikkä hävisi muutamassa päivässä, joten varmaan olin loukannut peukun, vaikken sitä muistanutkaan. Kontrollikäynnillä ei sitten onneksi löytynyt mitään muutakaan, yhtään luomea ei joutunut poistolistalle. Ihotautilääkäri suositteli seuraavaa käyntiä taas 6 kk:n kuluttua ensimmäisestä. Jos silloinkin on kaikki hyvin, siirrytään vuoden välein tehtäviin kontrolleihin, joita jatketaan 5 vuoteen asti. Paitsi, että luulen käyväni syyneissä lopun ikääni, vain pitääkseni itseni rauhallisena.

Pikkuhiljaa olen alkanut taas luottaa tulevaisuuteen. Ehkä en enää koskaan sairastukaan melanoomaan, kuka tietää. Enää en myöskään ajattele sitä edes viikoittain. Oikeassa polvessa tuntuu aika ajoin hermosärkyä, silloin se aina muistuu mieleen, mutta painuu jo pian taas pois mielestä.