Meitä on hellitty viime aikoina ihanalla lämmöllä ja auringonpaisteella. Minulta melanooma vei ilon kauniista päivistä. Nykyisin ilahdun, jos aamulla herätessäni on pilvistä. En ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja, mutta nyt huomaan miten vaikeaa onkaan välttää aurinkoa. Jos joudun pakosta olemaan auringossa, yritän ennakoida ja suojata ihoni vaatteilla ja voiteilla. Tunnen itseni vanhaksi mummoksi pitkien helmojeni ja hihojeni kanssa. Keskellä hellejaksoa. Juuri kun olin päässyt sen verran sinuksi vartaloni kanssa, että kehtasin esiintyä uimarannalla bikineissä kokouimapuvun sijaan. Olin myös päättänyt nauttia auringosta hihattomissa topeissa, pienistä alleista huolimatta. Nyt mietin kuumeisesti miten saan suojattua itseni tarpeeksi, kun lupasin mennä kuopuksen kanssa uimarannalle tänään. Tai mietin mihin aikaan uskaltaisin lähteä lenkille, etten liikaa altistaisi ihoani auringolle. Niin elämä muuttuu.

Suurin osa kanssaihmisistä ei varmaankaan ymmärrä miksi kartan aurinkoa, luulevat varmaan minun olevan ihan heikkohermoinen ja liiottelevan. Tosiasiassa ihotautilääkäri sanoi, että nyt pitää käyttää 50+ aurinkosuojaa, AINA. Ja välttää auringossa oleskelua. TYKSistä tuli tällä viikolla seurantaohje, jossa sanottiin minulla olevan 10-kertainen elinaikainen riski saada uusi melanooma jollekin toiselle ihoalueelle. Ei tunnu kivalta. Löysin taas jalastani yhden omituisen näköisen ihomuutoksenkin, pakko mennä näyttämään sitä työterveyslääkärille. Ja leikkausarpeenkin on ilmestynyt hieman tulehtuneen näköinen kohta, pieni märkäpää näyttäisi odottavan puhkeamista.  -huokaus-

Toisaalta. Nyt minun ei tarvitse ollenkaan potea huonoa omatuntoa, jos aurinkoisena päivänä suuntaankin pihatöiden sijaan esim. Ikeaan tai Skanssiin, tai vaan vietän päiväni kotona sisällä. Yritän muistaa mottoni: Muista aina ajatella positiivisesti.

Tässä osa Kotiin tulleesta TYKSin ohjeesta: